Ajattelin että tästä kesästä tulee täydellinen.
Ja olen ihan varma että tuleekin.
Mutta täysin eri tavoin kun olin ikinä kuvitellut.

Minulla on ystäviä enää suhteellisen vähän.
Tai ehkei sittenkään.
Mutta olen menettänyt ainekin muutaman.
Omaa syytäni.
Mutta toisaalta...
Mitä muka tein väärin?

Olen löytänyt kaksi aivan upeaa ihmistä rinnalleni.
Ja lisääkin vielä.
Mutta nämä kaksi...
He ovat täysin omaa luokkaansa.
Välitän heistä aivan valtavasti.
Minulla ei ole koskaan ollut ketää niin ikävä kuin J:tä oli.
Ja S:sää tulisi aivan varmasti valtava ikävä jos hän lähtisi viikoksi jonnekkin.

Kaikki on kääntynyt päälaelleen.
Aivan nenäni edessä.

Liikun vain virran mukana.

Enää en aijo luopua kenestäkään

En ilman valtavaa taistelua.