Mietin tässä, että miten mahtavaa min elämä oikeesti onkaan.

Asun täällä helvetin peräkylässä, mut täällä kyl sattuu ja tapahtuu, ja oon oikeesti ilonen siitä et asun täällä, miä vaan viihdyn...

Esimerkiks tänään, kaverit sai vaihteeksi kytät perään, ja totta kai siinä porukassa oli myös pikkuveli ja poikaystävä...

Onneks ne ei sinänsä tehny mitään pahaa, kunhan hieman häiriköi, koska jos ne nyt ois rikkonu jotain, niin rakkaalla poikaystävälläni olis ollu vaan korvausvelvollisuus, koska oli ainoa yli 15-vuotias.

Mut oikeesti, täällä ei oo ikinä tylsää, poltellaan vaan tupakkaa ja ryypiskellään joskus.

Ja siinä sitten se, että minusta siinä ei nyt enään ole mitään niin järkyttävää jos polttaa tai/ja ryyppää...

Jokainen saa käyttää elämänsä miten haluaa, yhen kerran täällä vaan ollaan, ainekin tietoisesti, joten eikö siitä vois repiä irti kaiken minkä saa?

Jokaisella on omat huvinsa, mut meikän huvia on polttaa tupakkaa, juoda joskus kännit, ja toisinaan tehdä jotain ihan helvetin tyhmää.

Ja nyt tietty kaikki luulee, että olen joku kamala pissis, tai jtn, mutta siis eiköhän jokainen saa elää elämäänsä miten huolii?

Meikän elämä on oikeesti nyt vaan niin mahtavaa!

Kavereita on valtava porukka, on poikaystävä joka rakastaa, ja jota rakastan enemmän kun elämääni, on lemmikkejä ja mukava perhe, koulukin menee ihan hyvin...

En tiiä mitäköhän tässä yritän sepustaa, mutta siis, nauttikaa oikeesti elämästä, jos sulle käy jotain noloa, elä häpeä, naura vaan mukana, kaikille käy joskus jotain (esimerkkinä, meikältä on nykästy housut nilkkoihin kaikkien seiskaluokkalaisten edessä... -.-'), ja elkää välittäkö mitä muut sinusta ja tavoistasi sanoo, se on sin elämä, eikä kenelläkää ole mitään vitun oikeutta tulla sulle valittamaan, nauttikaa ystävät elämästä, kun meillä kaikilla se on. =)