Tänään siivoillesani huonettani, löysin edesmenneen kanini karvaa, siis olin joskus harjannut sitä ja laittanut sitten karvan talteen, ja siinä sitten tuli mieleeni kaikki ihanat muistot Väiskistä...

Muistan aina kun sain sen 8-vuotiaana. Se oli ruskea pieni hermeliini kani, juuri suoraan unelmistani, olin aina halunnut ruskean tai harmaan kanin. Väiski oli paras kaverini, se oli kuin koiranpentu, jokaisessa leikissäni mukana, se tuli luoksekkin kun sitä kutsui.

Viisi ihanaa vuotta vietin sen kanssa, eräänä iltapäivänä olin hakemassa sitä häkistään katsomaan telkkaa kanssani, ja löysin sen ikuiseen uneen nukahtaneena.
Minulle tuli hirveä olo ja nostin kuoleman kangistaneen kanin syliini ja aloin itkeä.

En tiedä mikä Väiskin oli kun se kuoli niin nuorena, se vaikutti terveeltä loppuun asti, ja se oli maailman paras kani...

R.I.P VÄISKI! <3