> Afrikkaan <

Amalian ja Jamesin herätyskello soi kuudelta ja väsyneinä he nousivat ylös sängyistään. Amalia meni suihkuun, ja puki sen jälkeen päälleen. Häntä jännitti hieman.
Nairobissa olisi varmasti todella lämmintä, ja kuivaa, ja nälänhätää ja muuta sellaista, olihan se Afrikka.
"Mennäänkö tupakalle?" James suputti siskolleen. "No mennää vaan, kestäähän se lento vaikka kuinka kauan." Amalia vastasi ja hiipi veljensä kanssa takapihalle.
Heidän äitinsä tiesi, että hänen lapsensa polttivat, mutta heidän mummonsa ei, eivätkä sisarukset halunneet hänen saavankaan tietää.
Aamusauhujen jälkeen he juoksivat nopeasti sisälle, ja pesivät hampaansa. Pian heidän äitinsäkin heräsi. "Oletteko valmiita? Isabell vie meidät lentokentälle." Helen kysyi lapsiltaan. "Ollaa enemmän kun valmiita!!" James hihkui innoissaan. Amalia nyökkäsi hymyillen.
"Lento matka kestää sitten noin kuusi tuntia, joten olkaa kärsivällisiä." Helen sanoi. "Kamalan kauan!!" James ulvahti. "No kyllä myä se kestetään." Amalia rohkaisi veljeään.
James oli pirteä kuin peipponen, mutta Amalia ei sinne suuntaankaan. Hän oli tottunut nukkumaan reilusti yli puolen päivän, ja nyt heräsi kuudelta. Häntä väsytti vietävästi.

Amalia, James, Helen ja Isabell nousivat autoon, ja lähtivät ajamaan kohti lentokenttää.
Lentomatka kesti noin tunnin, Amalia kuunteli musiikkia autossa.
Onneksi hänellä ei ollut juurikaan ystäviä, hän ei ollut kovin sosiaalinen. Lähtö oli helpompaa Se kuitenkin hieman suretti että hän ehti juuri tutustua Jeffiin, ja sitten lähtö olikin jo seuraavana päivänä.
Aika autossa meni nopeasti, ja pian he olivatkin jo lentokentällä.
"Onko siellä paljon aika eroa?" Isabell kysyi Heleniltä. "Kahdeksan tuntia, ensimmäiset päivät voivat olla hieman uuvuttavia, kun aikaero on niin suuri, mutta emmeköhän me totu nopeasti." hän vastasi hymyillen.
"Hei sitten Helen, ja lapset, lähettäkää kortti tai jotakin." Isabell hyvästeli heidät ja halasi kaikkia. "Hei hei mummo." James vastasi ja vilkutti Isabellille.

Lähtöterminaalit sujuivat suhteellisen hyvin, mitä nyt Jamesin lelupyssystä tuli hieman hälinää, ja Amalian piti ottaa kaikki korunsa ja jopa vyönsä pois päästäkseen ilman hälytystä porttien läpi.
Pian he istuivat kuitenkin lentokoneessa. James istui ikkunapaikalla, ja tiiraili innoissaan maahan. "Katso Amalia miten nättiä." poika henkäisi ja nykäisi siskoaan hihasta. Amalia kääntyi katsomaan kuinka aamuaurinko värjäsi pilvet oranssinkellertäviksi. "Niimpä onkin!" Amalia henkäisi ihastuneena.
Telkkassa alkoi pyöriä joku Afrikasta kertova luontofilmi. Amalia seurasi kiinnostuneena.
"Nairobin kansallispuisto on Keniassa sijaitseva kansallispuisto. Se on 117 km² kokoinen, mutta vain muutaman kilometrin päässä Nairobista.
Alueella tavataan muun muassa leijonia, gepardeja ja sarvikuonoja. Lisäksi puistossa on havaittu yli 400 lintulajia.
Alueen kasvillisuus on ensisijaisesti kuivaa savannia; avointa ruohotasankoa, jossa hajanaisesti akaasiapensaita. Puistossa on myös joki, jonka varrella metsikköä."
Myös Helen katsoi ohjelmaa. "Olenko kertonut, että Jennifer, ja hänen miehensä Harold pitävät luonnonvaraisten eläimien hoitokotia tai jotain sellasta Nairobin kansallispuiston lähistöllä?" Helen kysyi tyttäreltään. "Et, oikeestikko!?" Amalia innostui. "Niin." Helen hymyili. "Mahtavaa!" Amalia hihkui. James nukkui.
Amalia seurasi ohjelmaa missä kerrottiin Kenian luonnosta. Nairobin eläinpuistossa sanottiin olevan 80 eri nisäkäslajia, ja 400 lintulajia.
Sinne tehtiin safarikävelyjä joka päivä. "Lähdetäänkö käymään tuollaisella joskus?" Helen kysyi. "Vielä kysyt!" tyttö vastasi ja sipaisi hiuksiaan irti kulmalävistyksestään.
Lentoa oli kulunut jo kolme tuntia, ja Amaliaa alkoi väsyttää. Hän nukahti...

"Anteeksi, haluisitteko jotakin syötävää tai juotavaa?" kysyi lempeä ääni. Amalia avasi silmänsä ja tuijotti kaunista lentoemäntää. "Öhm... Tuo sprite ja sipsipussi voisivat olla sopivat." hän vastasi vastaheränneen äänellä. Lentoemäntä ojensi limsan ja sipsit, ja Amalia antoi rahaa lentoemännälle. "Kiitos, hyvää loppu matkaa." lentoemäntä toivotti ja jatkoi matkaansa. "Kiitos." Amalia vastasi ja avasi sipsipussin.
"Anna sipsi." hän kuuli Jamesin vastaheränneen äänen. Hän naurahti ja ojensi pussin veljelleen. "Kuinka kauan menee vielä?" poika kysyi suu täynnä sipsiä. "Puoltoista tuntia." Amalia vastasi ja huikkasi sprite pullosta.
Se aika meni nopeasti, ja pian he laskeutuivat Nairobin kentälle.

"Kiitos rauhallisesta matkasta, ja tervetuloa Nairobiin, Keniaan." kapteeni kuulutti ja matkustajat alkoivat nousta ylös paikoiltaan.
Amalia suuntasi veljensä ja äitinsä kanssa matkalaukku hihnan luokse odottamaan laukkujaan. Yllättävän nopeasti heidän laukkunsa tulivatkin hinalta. "Tämähän menikin hyvin." Helen hymyili ja silitti Jamesin hiuksia.

"Helen." kuului varovainen ääni heidän takaantansa. Kaikki kääntyivät ympäri ja tuijottivat kaunista, hyvin ruskettunutta naista. "Jennifer!" Helen kiljaisi ja syöksyi siskonsa kaulaan. "James ja Amalia, olettepa te kasvaneet!" Jennifer hymyili ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan. "Voi kuinka kaunis sinusta on tullut Amalia, ja James, oletpa komea mies jo." Jennifer kehui. James röyhisti ylpeänä rintaansa.
"Mutta, lähdetään nyt ajamaan kotia kohti." Jennifer sanoi ja ohjasi siskonsa perheineen kohti suurta maastoautoa. He laittoivat laukut takapaksiin, ja vaikka laukkuja oli seitsemän, ei takapaksi ollut läheskään täynnä.
"Kähee auto." James hymyili takapenkiltä. "Kätevä tälläisessä maastossa." Jennifer hymyili.
"Täällä Keniassa on arvioitu olevan yli 3500 leijonaa, ja hoitolassamme on tällä hetkellä neljä leijonan pentua, sekä yksi aikuinen, joka ei pärjää omillaan, se on minulle ja Haroldille liian lojaali." Jennifer kertoi heidän ajaessaan hieman syrjemmälle Nairobista. "Myös norsujen kanta on alkanut nousta, täällä on yli 25 000 norsua, joka on todella hyvä merkki." Jennifer kertoi helpottuneen kuuloisena. "Silti salametsästäjiä on liikaa, ja hoiteisiimme tuodaan lähes päivittäin milloin minkäkin eläimen pentuja kun niiden emo on ammuttu." Jennfer kertoi hieman vihaisen kuuloisena.
Pian edessä näkyi suuri tila. Sen pihalla oli useita häkkejä, sekä kaunis asuinrakennus. Se oli valkoinen tiilirakennus, jolla oli punainen katto. "Ompa kaunis talo!" Amalia ihasteli kun he ajoivat pihaan. Pihalla oli useita kukkaistutuksia, ja kauempana näkyi eläinten häkkejä.
"Autan teitä kantamaan tavaranne sisälle." Jennifer sanoi ja otti takapaksista kaksi laukkua. "Tervetuloa." Harold tervehti iloisesti lasiselta kuistilta. "Kiitos kovin paljon." Helen vastasi. Harold oli lihaksikas mies, ja paljon ruskettunut kuten Jenniferkin.
"Haluisitko että näyttäisin sinulle ketä kaikkia täällä asuu?" Jennifer kysyi Amalialta joka rapsutteli hänen jaloissaan liehakoivaa australian karjakoiraa. "Oi mielelläni!" Amalia innostui. "Ja koiran nimi on muuten Mimi." Jennifer hymyili. "Kiva tutustua Mimi." Amalia sanoi. Koira heilutti iloisena häntäänsä.

"Tässä on Mixyo, hän on se leijona mistä puhuin matkalla tänne." Jennifer kertoi ja astui pelotta suuren urosleijonan häkkiin. "Sinun ei kannata vielä tulla, mutta käy istumaan häkin viereen niin että Mix voi haistella sinua." Jennifer opasti Amaliaa. Amalia teki työtä käskettyä, ja kävi istumaan aivan kiinni häkkiin. Mixyo tuli haistelemaan tyttöä, ja Amaliaa hieman jännitti hänen tuntiessaan savannien pelätyimmän pedon hengityksen kasvoillaan. Samassa leijona alkoi kehrätä aivan valtavan kovalla äänellä ja kellähti selälleen. "Se pitää sinusta, ehkä vielä jonain päivänä voit astua kanssani sen häkkiin." Jennifer hymyili tyytyväisenä. Amalian kasvot hehkuivat.
Seuraavaksi Jennifer vei Amalian katsomaan neljää leijonan pentua. "Kaikki näistä pennuista on eri pentueista, kaikkien emot ovat joutuneet salametsästäjien uhreiksi, leijonan taljat ovat suosittuja ökyrikkaiden piireissä..." Jennifer huokaisi. "Mutta annas kun esittelen teidät. Tässä on Niom, Miath, Siox ja Lirym. Kaikki ovat noin neljän viikoin ikäisiä. Haluisitko ruokkia jonkun heistä?" Jennifer kysyi siskontyttäreltään. "Osaankohan minä...?" Amalia empi. "Se on helppoa, ojennat vain tämän ja pidät kiinni." Jennifer naurahti ja ojensi Amalialle tuttipullon. Amalia ojensi varovasti tuttipulloa yhdelle pennuista ja se suorastaan hyökkäsi juomaan. "Ompas se nälkäinen." Amalia nauroi huomatessaan että pullosta sai pitää kunnolla kiinni. Kohta kaikki pennut olivat juoneet tyytyväisinä tuttipullonsa tyhjiksi. "Kahden tunnin päästä uudestaan." Jennifer naurahti ja nousi ylös. Katsahtaessaan Amalian puoleen, hän huomasi että kaikki neljä pentua olivat ryömineet hänen syliinsä nukkumaan. "Ne ovat niin suloisia, en raaskisi herättää niitä." Amalia hymyili hellästi. "Nouse varovasti niin ne eivät herää." Jennifer neuvoi. Amalia nousi niin varovasti kuin suinkin pystyi, ja jätti pennut nukkumaan.
Jennifer ja Amalia jatkoivat kierrostaan. Jenniferin ja Haroldin hoteissa oli hyvin paljon eläimiä, mutta muutamana esimerkkinä oli leopardi, jota oli ammuttu jalkaan, ja se sähisi äkäisesti heidän kulkiessaan häkin ohitse. Siellä oli myös viisi täplähyeenaa jotka oli löydetty todella huonossa kunnossa jonkun salametsästäjän takapaksista hänen yrittäessään ohittaa Kenian tullia. Jos jonkinlaisia antilooppejakin heidän hoidossaan oli.
"Miten te jaksatte tehdä näin kauheasti hommia?" Amalia kysyi ihmeissään. "Rankkaahan tämä on, mutta meillä käy joskus vapaaehtoisia työntekijöitä, onhan työ hyvin palkitsevaa." Jennifer hymyili. "Miä autan teitä niin paljon kun vaan mahdollista!" Amalia lupasi. Jennier hymyili hänelle. "Kiitos tyttö kulta."