Niin, pari päivää sitten olin onnellisempi kuin ikinä, nyt mieleni tekee vain ja ainoastaan kuolla...

Eilen oloni oli hirveä, ja nyt käteni on täynnä lasinsiruilla tehtyjä jälkiä, ja sainpahan vielä yhden parhaista kavereistani itkemään, koska hän ei kestä touhuani. Hyvä Shiro!

Menin sitten lupaamaan että lopetan tämän, mutta mitä minä sitten teen!!?
Räjähdän kappaleiksi!!
Kaverini ehdotti että piirtäisin aina kun on angst, ja meinaan yrittää, koska vannoin kaiken kautta että lopetan tämän.

Se on elämäni vaikein lupaus, mutta meinaan pitää sen, en kestä enää yhtään enempää itkua!

Mutta miksi kaikki on niin vaikeaa?
Helpompi olisi vaan kuolla pois...
Miksi olen edes iknä syntynyt, kaikki olisi paljon helpompaa ilman minua!!?

Anteeksi kaikille kavereille, ja muillekkin, en vain voi sille mitään että tuntuu tältä...