Osaakohan kukaan enää tuota jaloa taitoa mistä minä en ikinä luopuisi?
Pystyn olemaan vaan, makaamaan sängylläni vaikka en kuuntelisi edes musaa, menen aina kummasti pääni sisään, eli silmäni sumenevat enkä näe mitään, tai no näen semmoisen harmaan verhoin, vähän kuin olisi sumua... Pienenä pelästyin aina sitä, mutta joskus ekalla luokalla tajusin että eivät läheskään kaikki osaa enää vain olla!

Mitäkö sitten teen sielä "pääni sisällä"?
Ajattelen kaikkea, saan ideoita, saatan laulaa jotakin laulua päässäni tai miettiä mitä sanon seuraavaksi pojalle josta tykkään...

Nykyaika, tietokoneet ja muut ovat tehneet ihmisistä entistä kärsimättömämpiä.
Opetelkaa hyvät ihmiset vain olemaan, musiikki auttaa suuresti!

Kun minä kuuntelen musiikkia unohdan kaikki murheeni, kuuntelen vain Kurtin ihanaa ääntä ja hienoja sanoituksia...
En voi silloin ajatella mitään muuta... <3

En nyt tiedä mitä yritän vängertää, mutta kuitenkin tarkoitan sitä että mene vähäksi aikaa makaamaan sängyllesi, sulje telkka ja laita vaikka radio tai mp3-soitin päälle, melko hiljaiselle kuitenkin, silloin keskittyy enemmän kun tarvii vain kuunnella, siitä se lähtee.
Sitten koitat joku päivä ilman musiikkia, kuuntelet mitä päässäsi pyörii ja ajattelet kaiken laista...

Minua tuo ainekin auttaa selviämään täällä h*lvetin maailmassa jota en joskus jaksaisi päivääkään!!