Tänään kun kävin isoveljeni kanssa, niin kiinntin paljon huomiota siihen kuinka ihmiset ovat erilaisia. Siis ihan vaan noin kauppareissulla aloin ajattelemaan omalla tavallani ihmeen sillai syvällisesti, ja sitten huomasin kuinka erinäköisiä kaikki ihmiset on.

Siellä oli blondeja ja brunetteja, sitten oli hieman villimpiä värejä, kuten sinistä ja punaista sekä lilaa.
Oli ihmisiä silmälasien kanssa ja ilman, oli myös paljon aurinkolasi päisiä ihmisiä.
Oli parsikuntia, nuoria ja hieman vanhempia.
Oli lapsi perheitä ja ehkä muutama yksihuoltajakin.
Paljon piäniä eri ikäisiä lapsia, joista jotkut olivat todella kiltisti ja toiset taas riehuivat kuin pienet apinat.
Oli nuoria ja vanhoja ihmisiä.
Pitkähiuksisia ja lyhythiuksisia, ja semmoisiä keillä ei ollut hiuksia ollenkaan.
Oli "normaalisti" pukeutuvia, muodikkaita sekä hyvinkin omaperäisesti pukeutuvia ihmisiä.
Oli maailman parantajan oloisia tyyppejä, ja sitten oli sen oloisia tyyppejä jotka näyttävät siltä kun vihaisivat maailmaa ja koko elämää.

Siis ihmisiä on kaikenlaisia, ja sitä oli kiva katsella miten erilaisia kaikki ovat, en tiedä edes mistä se putkahti päähäni, minun teki vain miäli jotenkin kirjoittaa siitä, ja että jokainen ihminen on kaunis ja tarpeellinen, vaikka minusta tuntuu melkein aina täysin päinvastaiselta...
Mutta siis erilaisuus on rikkautta, en olisi halunnut nähdä tuolla kaupassa satoja toistensa kopioita, ei siinä olisi mitään hauskaa!

Sitten toinen asia joka tavallaan liittyy tähän erilaisuuteen, josta itse pidän kovasti, on murre, kuten tästä minun kirjotuksestakin huomaa, on minullakin oma outo murteeni, jonka huomaa outoina sanoina, eniten ihmiset kiinnittävät huomiota sanaan "min" joka tarkottaa siis minun, Kuusankosken murteella... =P
Ja ne tulee ihan vahingossa, kun en yhtään keskity siihen kirjoittamiseen niin kirjaopillisesti, kun olen vaikka innostunut kovasti, niin kirjotan esimerkiksi sanan "hieno" näin "hiano".
Ajatelkaa miten kurjaa olisi jos kaikki puhuisivat vaan kirjakieltä, eihän semmoista jaksaisi edes kuunnella... =)

Jaaaa, sitten oli vielä se, että miten elokuvat voivatkaan vaikuttaa ihmisiin, siis leffathan ovat mainio keksintö!
Tuossa toissa iltana katsoin telkasta sen Johnny Deppin tähdittämän Viiltäjä-leffan, ja se olikin todella ihana ja tunteellinen leffa, osittaisista aika rajuista kohtauksista huolimatta.
Ja vaikka en haluisikaan myöntää, olen kamala herkkis, siis rakastan onnellisia loppuja ja semmoisia rakkaus kohtauksia...
Joten Viiltäjän lopussa aloin itkeä, koska se Deppin roolihahmo teki itsemurhan, ettei ne yhet tyypit löytäisi sitä naista ketä se rakasti... ='/

Niin, tänään katsoin sitten tuon Liikkuvan linnan, joka oli kerrassaan ihana anime! <3
Siinä oli ihanan onnellinen loppu, ja aloin taas vaihteeksi nyyhkyttää...
Suosittelen kaikkia katsomaan sen leffan, se oli aivan ihana, aivan upea elokuva... <33

No jooh, tässä taas näitä min hölpötyksiä, toivottavasti jaksatte lukea... =)