Noniin, ilmoitan tässä aluksi, että en jumita koneella paljoakaan, joten näitä lukuja tulee vähän harvemmin, mutta toivottavasti jaksatte odottaa, ja olkaa ihmiset kilttejä ja kommentoikaa, jaksan kirjottaa paljon enemmän jos saan jotain palautetta, vaikka ihan pientäkin! =)

> Musiikin voimaa <

Turhia kyselemättä Harold lähti juoksemaan vaimonsa perässä. Ihmeissään myös Amalia juoksi tätinsä jäljessä. "Leopardi, sitä on ammuttu kylkeen äskettäin, joku kyläläinen löysi sen autotien lähistöltä, se oli luultavasti heitetty pois kesken kuljetuksen tai jotain!" Jennifer selitti. Harold kiskaisi esiliinan ylleen, miehellä oli eläinlääkärin valtuudet. Amaliaa pyydettiin poistumaan leikkaus salista.

"Mitä siel tapahtuu?" James kysyi uteliaana siskoltaan. "Leopardia on ammuttu ja nyt ne yrittää pelastaa sen." Amalia vastasi veljelleen. "Eläin parka." Amalia huokaisi surumielisesti.
Hän asteli ulos katsomaan Jigwolia huomatessaan ikkunasta sen olevan aidan vieressä. Amalian korut kilisivät hänen kävellessään, ja se sai Jigwolin heristämään korviaan. "Hei Jig." Amalia tervehti varovasti ja antoi hevosen haistellä käsiään. Hellästi tyttö siveli sen turpaa. Hän piti hevosesta, ja Jigwol näytti pitävän Amaliasta.
Amalia kaivoi taskustaan nikotiini purkan ja laittoi sen suuhunsa, hänen teki mieli tupakkaa aivan valtavasti. "V**TU!!" ja niin vaikutti Jamesillakin tekevän.
"Tule, mennää tupakalle." Amalia sanoi ja otti vettä pieneen lasipurkkiin. James pomppasi ylös penkistä ja juoksi siskonsa perässä ulos. He menivat talon nurkalle, suuren akaasian alle. He polttivat savukkeensa nopeasti, ja laittoivat ne sitten vesipurkkiin, minkä Amalia kaatoi roskikseen. Olisi ollut perin typerää aiheuttaa metsäpalo tupakan takia.
Amalia ja James hiippailivat sisälle.
Samassa Jennifer käveli ulos leikkaussalista. "Miten leopardi voi?" Amalia kysyi ja hyppäsi ylös penkistä. "Noh, ihan hyvin, luoti ei ollut lävistänyt mitään tärkeitä elimiä tai lihaksia, se on sokissa, mutta eiköhän se selviä." Jennifer hymyili. "Huh." Amalia huokaisi helpottuneena. "Leopardit ovat hyvin arkoja ja agressiivisia ihmisiä kohtaan, ja tämä yksilä luultavasti karttaa ihmisiä vieläkin tiiviimmin tämän jälkeen." Jennifer selitti siskontyttärelleen. "En kyllä ihmettele." Amalia tuhahti.
Samassa Harold tuli ulos. "Naapuritilan kissalla on joku hätänä, viitsistkö käydä katsomassa kun minun pitäisi vahtia tuota leopardia?" hän kysyi. "Totta kai, haluatko tulla mukaan?" Jennifer kysyi Amalialta. "Tietysti!" tyttö innostui. Jennifer satuloitsi Jigwolin ja Agriton ja he lähtivät ratsastamaan kohti 5 kilometrin päässä olevaa naapuritilaa.

Ilma oli lämmin, ja Amalia nautti siitä täysin sydämin. Hänen olkapäille ylettyvät mustat, hieman laineikkaat hiuksensa liikkuivat tuulessa ja hänen vaaleilla kasvoillaan loisti iloinen hymy. Pian he olivat naapuri tilan pihalla.
"Oi kiitos Jennifer että tulit, Wendy ei kestä jos Lolly menehyy." vaalea nainen juoksi Jenniferin luokse. Jennifer hyppäsi pois Agriton selästä ja otti mukaansa salkun. "Teen kaiken voitavani Grace." Jennifer lupasi ja he lähtivät Amalian kanssa kävelemään Gracen jäljessä. Grace johdatti heidät keittiöön, missä makasi peiton päällä valkoharmaa kissa. "En tiedä mitä sille on käynyt." Grace huokaisi hiljaa. "Jennifer!" kuului surumielinen huuto ja noin 10-vuotias tyttö syöksyi halaamaan Jenniferiä. "Hei Wendy." Jennifer tervehti ja silitti tytön hiuksia. Jennifer katsoi Amaliaa joka tajusi vinkin. "Öh... Tuota Wendy, haluisitko tulla katsomaan hevosia ulos?" Amalia kysyi varovasti. "Okei." tyttö vastasi.
"Kuka sinä olet?" Wendy kysyi pihalla. "Olen Amalia, Jennifer on tätini, ja tulimme Amerikasta tänne Afrikkaan." Amalia sanoi. "Aijaa, millainen Amerikka on?" Wendy innostui. "No ei se ole niin hieno kun kaikki luulevat, siellä on paljon kaikkea huonoakin." Amalia kertoi Wendyn kuunnellessa. "Jäätkö asumaan tänne?" Wendy kysyi. "Juu, ainekin vähäksi aikaa." Amalia vastasi. "Kivaa!" Wendy hihkui silitellen Jigwolin turpaa. "Tulen samaan kouluun kun sinäkin, onko siellä paljon tummaihoisia?" Amalia kysyi. "Valkoisia on ehkä enemmän, kun suurimmalla osalla tummaihoisia ei ole varaa käydä koulua." Wendy kertoi. Hän vaikutti viisaalta ikäisekseen. "Ai, aika kurjaa." Amalia vastasi.
"Kerro minulle Lollysta." Amalia pyysi Wendyä. Wendy alkoi hymyillä onnellisena. "Lolly on minun oma kissani, se on vasta vuoden vanha, ja todella leikkisä. Se on aina vapaana pihapiirissä, eikä koskaan lähde savannille. Minua pelottaa että se kuolee..." Wendy huokaisi kyynelsilmin. "Jennifer tekee kaikkensa sen pelastamiseksi." Amalia lohdutti. Wendy nyökkäsi ja pyyhki kyyneleesä.
Samassa talosta käveli todella söpö poika. Hänellä oli tumman ruskeat pörröiset hiukset, ja vihreät silmät. "Danny, miten Lolly voi!!?" Wendy syöksyi pojan kimppuun. "Ihan hyvin, Jennifer tikkasi sen kyljen, nyt sen pitää olla sisällä muutama päivä." poika vastasi. Wendy huokaisi helpottuneena.
"Tässä on Amalia, Jenniferin siskontytär, hän asuu Jenniferillä ja on tooosi mukava!!" Wendy hihkui ja kiskoi veljensä punastuneen Amalian luokse. "Moi Amalia, sori jos olet joutunut kestämään rasittavaa pikkusiskoani." poika hymähti. "Ei hän ole rasittava." Amalia naurahti ja katsoi kuinka tyttö ryntäsi sisään katsomaan kissaansa. "Minä olen Daniel, sano Dannyksi vaan." poika sanoi ja ojensi kätensä. "Amalia." Amalia sanoi ja kätteli poikaa ujosti. "Tule, mennään sisään juomaan." Daniel sanoi ja nyökkäsi ovea kohti. Amalia nyökkäsi ja lähti pojan perään.
Wendy silitti varovasti tokkuraisen Lollyn päätä. Sen kyljessä oli ajeltu kohta, ja siinä pitkä, tikattu haava. Jennifer katsoi hymyillen Amaliaa ja Danielia. Amalia kävi istumaan pöydän ääreen tätinsä viereen, ja Grace kaatoi kaikille juotavaa. "Kiitos." Amalia kiitti, ja joi kylmää appelsiini mehua. Se oli todella hyvää.
Jennifer jutteli Gracen kanssa ja Wendy istui Lollyn vieressä. "Saanko käydä ratsastamassa?" Amalia kysyi Jenniferiltä. "Saat, mutta älä mene kauas, äläkä savannille yksiksesi." Jennifer neuvoi. "Selvä." Amalia vastasi ja meni ulos. Hän hyppäsi Jigwolin selkään, ja lähti kävelemään polkua pitkin sen kanssa.
"Amalia, odota!" tyttö kuuli jonkun huutavan. Hän pysähtyi ja näki Danielin laukkaamassa hevosen kanssa perässään. "Saanko liittyä seuraan?" Danny kysyi. "Totta kai." Amalia hymyili.

"Miksi te lähditte Amerikasta tänne peräkylään?" Daniel kysyi ihmeissään. "Noh, oli vähän perhesotkuja..." Amalia vastasi hiljaa. Danny tajusi olla kyselemättä enempää. "Tule, mennään tuonne metsään, siellä on lampi missä voi vaikka uida." poika ehdotti. Amalia seurasi poikaa.
Metsässä oli todella kaunista. Siellä tuoksui raikkaalle, ja lintujen ja apinoiden huudot ja rääkäisyt kuullostivat liioitellun koville. Amalia nautti maisemista aivan valtavasti. Hän huomasi että Daniel katsoi häntä aina välillä ja se ujostutti häntä.
"No niin, perillä." poika sanoi. Heidän edessään oli melkein symmetrisen pyöreä, pieni lampi. "Itseasiassa se on lähde." poika sanoi. Daniel hyppäsi pois ratsunsa selästä, ja sitoi sen puuhun. Amalia teki samoin. Hän teki käsistään kupin ja otti kylmää vettä lähteestä ja tarjosi Jigwolille, joka joi sen hänen käsistään.
Danny heitti paidan pois päältään ja hyppäsi pommin veteen niin että vesi roiskui. "Uimaan." hän käski. "En minä nyt taida..." Amalia aloitti. "Tulethan." Daniel patisti ja alkoi roiskia vettä tytön päälle. "Okei okei!" Amalia nauroi ja otti farkkunsa pois. Hän hyppäsi veteen ketterästi.
Vesi oli yllättävän kylmää. "Daniel, missä olet?" Amalia kysyi kun ei nähnyt poikaa missään. Samassa hän tunsi jonkun nykäisevän jalastaan. Hän kiljaisi ja ui nopeasti rannalle. Danny nousi nauraen pintaan. "Apina!!" Amalia kiljaisi ja hyppäsi veteen pojan kimppuun. Molemmat nauroivat ja roiskivat vettä toistensa päälle. Kaikki ujous oli haihtunut, jää oli murrettu.

Pian he olivat taas takaisin Dannyn kotitilalla. "Haluaisitko tulla vaikka jätskille joku päivä tai jotain?" Daniel kysyi. "Mielelläni." Amalia vastasi hymyillen.
Samassa Jennifer tulikin ulos ja katsoi Amaliaa. "Tule, mennään kotiin, Lolly toipuu kyllä." hän hymyili. Daniel vinkkasi Amalialle silmää ja hymyili sitten suloisesti. Amalia hymyili takaisin.
Jennifer ja Amalia alkoivat ratsastaa kohti kotitilaansa.
"Daniel on mukava poika." Jennifer virnisti. "Mitä siä nyt aijot?" Amalia katsoi tätiään silmät pyöreinä. "Siis sinä." Jennifer kiusasi. "Hei!" Amalia huudahti ja sai tätinsä nauramaan. "Teillä alkaa muuten koulu kolmen päivän päästä." Jennifer sanoi. "Juu, tiiän." Amalia vastasi. "Jännittääkö?" täti kysyi. "Ehkä pikkusen." Amalia vastasi.

Pian he olivat taas perillä ja näkivät Jamesin heittelemässä keppejä Mimille. "Tulkaa syömään Haroldin tekemää persikka rahkaa!" Helen pyysi. James juoksi sisään ja sai siskonsa ja tätinsä nauramaan. Jennifer ja Amalia laittoivat hevoset aitaukseen ja menivät sisälle syömään rahkaa. "Mmm!" James hekumoi ja melkein nuoli rahkalautasensa. "Älähän nyt poika liioittele!" Harold nauroi. Kaikki nauroivat. "Kiitos, oli todella hyvää, saanko käydä katselemassa eläimiä?" Amalia kysyi. "Totta kai, tulen mukaasi, pitäisi taas hoidella hommia." Jennifer sanoi.

Ensimmäiseksi he menivät ruokkimaan neljä leijonan pentua. Ne olivat kasvaneet kovasti. "Nämä muuttavat kohta pois täältä, viemme ne lähistöllä olevaan eläintarhaan josta ne sitten totutetaan luontoon takaisin." Jennifer kertoi yhden pennuista imiessä yhtä pulloa tyhjäksi. Amalia nyökkäsi.
Myös simpassi sisarukset joiden kanssa he menivät seuraavaksi leikkimään menisivät samaan eläintarhaan, mutta ne jäisivät asumaan sinne koska ne olivat tottuneet jo ihmisiin niin paljon.
Simpassien jälkeen he menivät äsken tavatun leopardin luokse. Se makasi tokkurassa pienehkössä häkissä ja sihisi ilkeästi kauluri päässään. "Sillä on kauluri ettei se repisi leikkaushaavaa." Jennifer sanoi. "Saanko jäädä katsomaan leopradia?" Amalia kysyi tädiltään. "Jää vain, mutta ole varovainen." Jennifer vastasi Amalialle. Tyttö nyökkäsi.
Amalia jäi istumaan leopardin häkin eteen. Se sihisi hänelle ja katsoi häntä julmasti, mutta Amalia vain istui vavahtamatta parin metrin päässä sen häkistä. Pian leopradi lopetti sähinän, ja Amalia alkoi jutella sille nätisti. "Uskon että et pidä minusta, en minäkään pidä kovin monesta ihmisestä, ne ovat niin julmia ja ilkeitä, katso nyt mitä ne ovat sinullekkin tehneet." tyttö jutteli. Kuin vastaukseksi leopardi ravisti kauluria päässään. "Sinä olet aivan Shaenin näköinen, kutsun sinua Shaeniksi jos sopii?" Amalia jutteli kissaeläimelle kuin toiselle ihmiselle. "Hei Shaen, minä olen Amalia." tyttö jutteli. Hän katseli kuinka se nousi horjuen ylös, mutta lysähti vihaisesti sähähtäen takaisin mahalleen. "Rauhallisesti, kyllä sinä nopeasti toivut." Amalia lohdutti. Shaen lipaisi hieman vettä kupistaan ja kävi sitten hieman lähemmäs häkin kaltereita. Amalia liikkui varovasti ettei säikäyttäisi arkaa eläintä. Se katseli häntä tummilla silmillään ja Amalia ihaili sen upeaa turkkia.
Samassa Amalian puhelin alkoi soida, ja Shaen höristi korviaan. "Amalia." tyttö vastasi outoon numeroon. "No Danny täällä moi, en kai häiritse?" kuului tutun pojan ääni puhelimesta. "Et tietenkään, mistä sait min numeron?" Amalia kysyi ihmeissään. "Jenniferiltä." poika naurahti. Amalia tuhahti vastaukseksi. "Ajattelin vaan, että jos lähtisit huomenna jäätelölle?" Daniel kysyi. "No mikäs siinä." tyttö vastasi ja huomasi kuinka leopradi kuunteli hänen puhettaan. "Soittelenko huomen sitte?" Danny kysyi. "Juu." Amalia vastasi hymyillen puhelimeen. "Okei, nähää huomenna." poika sanoi ja lopetti puhelun. "Taisit tykätä soittoäänestäni, minäkin tykkään siitä, se on todella hyvä biisi, haluatko että laitan sen?" Amalia kysyi Shaenilta. Hän laittoi ääntä hieman pienemmälle ja laittoi kappaleen soimaan.
Varovasti Shaen nousi istumaan, ja alkoi heilutella häntäänsä rytmikkäästi rauhallisen kappaleen tahdissa. Amalia hyräili. Kappaleen loputtua Amalia ojensi kätensä ottaakseen puhelimensa lattialta, mutta nopeasti Shaen lätkäisi suuren tassunsa puhelimen päälle. Amalia säpsähti ja vetäisi kätensä pois. Pian hän kuitenkin huomasi että leopradin kynnet olivat tassun sisällä, joten se ei siis tarkoittanut pahaa.
"Haluatko että laitan jonkun uuden kappaleen?" Amalia kysyi varovasti ja otti sitten kännykkänsä lattialta. Hän laittoi toisen rauhallisen biisin soimaan ja leopradi kuunteli sitä kiinteästi. Se sihisi. "Älä välitä, en miäkään tästä tykkää, James tykkää." tyttö vastasi ja vaihtoi kappaletta. Shaen alkoi kehrätä kuunnellessaan musiikkia tytön puhelimesta. "Sulla on hyvä musiikkimaku Shaen." tyttö naurahti, ja nousi varovasti ylös. "Hyvää yötä." hän toivotti leopardille joka nukkui väsyneenä.

Amalia meni suihkuun, vaihtoi yöpäidan ja pesi hampaansa. "Hyvää yötä." hän toivotti äidilleen, sekä tädilleen ja tämän miehelle. "Hyvää yötä." kaikki vastasivat yhteen ääneen. James oli jo nukkumassa.