Olen nyt miättiny koko päivän kaikkea mahdollista, ja päättänyt, että yritän oikeasti jättää tuon itsetuhoisuuden jotenkin, siis en höpötä siitä koko aikaa, ja puran angstini sanoituksiin ja piirroksiin, enköhän sillä pärjää...

En tiedä mikä, mutta joku siinä touhussa sanoi tänään "stop".
Minulla on siltikin aika monta syytäkin elää, minulla on lemmikkejä, joista minun pitää huolehtia, minulla on paljon kavereita, etenkin kaksi, joita rakastan sanoin kuvaamattoman paljon, enkä halua heidän tulevan surullisiksi.

En nyt osaa yhtään selittää tätä ihmeellistä miälen muutosta, mutta yritän kuitenkin kestää kaiken paskan, en osaa selittää tätä, mutta kuitenkin.

Mielenkiintoista...