Niin, kello on jo aikas paljon, mutta päätimpä tulla sönköttämään tännekkin jotain turhaa... =D

Onneksi maailmassa on olemassa jotakin niin ihanaa kuin ystävät! Oikeasti, se on semmoinen asia jota ei voi käsittää... Tänään näin ihania luokkalaisiani, nimittäin Liisin, Sonjan, Nooran, Annukan, Iidan, Samin, Tonin ja Villen. <3 Vaikka näin kaikki heistä vasta eilen, tuntui kuin emme olisi nähneet viikkoihin, ja meillä oli mukavaa. Pelasimme vähän aikaa jalkapalloa ja sitten menimme keinumaan ja juttelemaan asioista, voi kuinka minun tulee heitä ikävä jos emme pääse samalle luokalle! Onneks kuitenkin puhelimet on keksitty ja voimme aina nähdä toisiamme!!

Ja joskus... Ystävyys syventyy aivan toisenlaiseksi... Rakkaudeksi sitä kutsutaan.

Se sitten on tuskallinen ja hankala asia se! Kukaan ei voi onnistua siinä täydellisesti, kaikki haluavat sitä, se on kuin taikaa. Toivon että minun kohdallani se onnistuisi joskus, nyt siitä on vain tuskaa josta tuskin ikinä pääsen eroon vaikka haluaisin.

Tässä taas tämmöinen ihmeellinen söngerrys, toivottavasti joku tajusi jotain... =P