Tajuaako kukaan, mitä meikä on kokenu. Tiedän et olen nää asiat jo tuhat kertaa hokenu, mut nyt on aika kaikki paska purkaa, vaikka tää kaikki onki aika vitun turhaa.

Kukaa ei ansaitse samaa ku meikä, enää en pettymystäni ja surua peitä. Kolmatta kertaa en enää kaikkea hukkaan heitä.

Sananlasku väittää ettei kahta ilman kolmatta. Toivottavast näin ei ole meikän kohalla. En halua sitä paskaa enää kokea.

Tiedätkö tunteen kun kaiken antaa turhaan, kun kaiken tärkeän yhden ihmisen takia heittää hukkaan. Ei sitä tunnetta tajua kukaan, kuinka sydän niin totaalisesti voidaan tuhotakkaan.

Tiedän ettei heidän ollut tarkoitus meikää satuttaa, mut haluun kaiken vain unohtaa, ikuisuuden virtaan vaivuttaa.

Kaikille ei vain ole sitä oikeaa, tai ei mulle ainakaan, en koskaan enää tule kehenkään rakastumaan.

Kaks kertaa petetty, ja hylätty. Yksin jälleen jätetty. Mut ehkä tää näin oli tarkotettu.

Ehkä olen tän ansainnu. Ehkä ei mitään hyvää mun kohalle ollu tarkotettu.

En varmaan koskaan pysty kehenkään enää luottamaan, en pysty ku harmia vain tuottamaan. En usko että kukaan mua koskaan rakastikaan, tai tulee ikinä rakastamaan.

Saatiimpahan viimein tää tietokone taas kotia ku se oli isobroidil, ja päätimpä heti alus laittaa teille tollasen riimin, kommenttia saa laittaa, eikun PITÄÄ laittaa! =D