Ja olen lähentyny pikkuveljeni kanssa näinä aikoina ihan valtavasti.
Koska nykyää ei tapella, taistellaa ku samalla puolella porukoita vastaa.
Täällä on melkein koko ajan kauhea sota päällä.
Ollaa kunnon ongelmalapsia.
Broidilla on luultavasti ADHDkin...
Pidetää yhtä.
Sanoin et sit ku saadaa tarpeeks, ni lähtää yhessä vetää.
Vaikka se on kuinka kusipää, se on silti mulle tärkeä.
Ja aina vaan tärkeemmäks tulee.
Pidetää nykyää aina yhtä.
Totta kai tapellaa, mut ei yhtä paljo ku ennen.
Se auttaa mua jaksaa eteenpäin.
Se on yks niist harvoista syistä miks jaksan asua kotona.
Kommentit