Mulle kävi aika paskanen juttu keskiviikkona, ja silloin tuli tekstiä aika vitusti, joten ajattelin tunkea tänne niitä, ketää tuskin kiinnostaa, mut tungempa silti, seuraavassa kirjotuksessa tulee sitte sitä tarinaa. =)

Oisit kaks kertaa miettiny ennneku käräytit, kaks kertaa ajatellu ennenku suus avasit.
Nyt on paska fiilis meil kaikil, kumpa vois vaa palata ajas takasin.
Et uskokkaa miten sua ikävöin, sitä kaikkea ihanaa mitä sin kanssas koin.
Mut nyt on ohi kaikki, sua tuun kaipaa, ehkä tulevaisuudes pystyn sulle anteeks viel antaa.

Miä rakastin sinuu muru, ja rakastan edellee, ei niit tunteit ihan äkkiä saada pois menee.
Et arvaa miten pahasti min omatunto soimaa, mut mul vaan ei riitä tähä juttuu voimaa.
Miks kaiken piti tähän suuntaa kääntyy, miks kaiken tän täyty näin päättyy?
Anteeks pyydän sulta tuhat kertaa, mut anteeks en antaa voi, se mitä teit sulta on pois.
Kumpa tää kaikki vaan helvetillistä painajaista ois.

Siä petit mut, mukaanlukien sun parhaan frendin.
Uskon et olit paniikis, mut en uskonu et tän meille tekisit.
Nyt on sydämmes sun mentävä aukko, ja must vähä tuntuu et meijän ystävyytee tuli ikuinen tauko.

Muistan aina ku tavattii, muistan aina ku joka kerta nähessämme halattii.
Nyt kaikki on menny, kaikki pielessä. Silti ikuisesti siä säilyt min mielessä.
Kaikki käänty päälaellee, kaikki yhest pullosta, joka meikän ois pitäny paskaks paiskata jo ensi huikasta.

Aurinko alkaa taas vähä paistaa mulle, eniten täst seuras harmia sittenki sulle.
Silti haluisin tän kaiken peruuttaa, takas ne hetket jotka sain viettää sin kaa.
Muista että et saa ikinä luovuttaa, sin pitää jaksaa, elämääs vaa jatkaa, kyl lopulta se aurinko sulleki taas kirkkaana paistaa.
Silti en suhun vielä vähää aikaa pysty luottaa, jos koskaa, mut toivotaa et se aika viel joskus koittaa, ja meijän tiet vielä kohtaa.

Tässä näitä nyt aika läjä, Shiro poistuu takavasemmalle ja jättää teidät sulattelemaan näitä tekstejä, seuraavaksi siis tarinaa! =D