Tyttö on uupunut.
Kaikki tuntuu olevan niin turhaa.

Miksi jaksaa eteenpäin kun maailma riistää kuitenkin kaiken pois?

Tytöllä oli mahdollisuus onneen, mutta hän antoi sen lipua käsistään.

Maailma tahtoi riistää sen häneltä, ja hän auttoi maailmaa siinä.

Tyttö omisti kirkkauden mutta menetti siipensä.

Hän toivoo että selviäisi pelkillä toiveunilla.
Mutta tajuaa kuinka elämä lipuu sormien välistä, kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän.

Kuka auttaa kun tytön elämä romahtaa?
Miten tällästä paskaa enää jaksaa?

Tytöllä on liikaa unelmia.
Mutta vielä enemmän haavoja.

Pää havittelee taivasta ja kädet saksia.

Koska kaikki ohi milloin taivas avautuu?

Suurin osa tästä tekstistä on pätkiä Mc Manen biiseistä, ihan mahtava bändi tälläiselle teiniangstille... =D