Kaikki tuntuu sortuvan.

Ihminen johon luuli pystyvänsä luottamaan, kertoo salaisimmat salaisuudet eteen päin, ja pilaa elämäni.

Tiedän, olen muuttunut, täysin erilaiseksi kuin ennen.
Mutta niin on hänkin.

Kaikki kaatuaa päälle.
Ensin saan kuulla sen kamaluuden, ja juuri kun olen pääsemässä siitä ylitse, tulee uusi joka jyrää minut syvemmälle maan sisään.

Olen taas aivan terän partaalla.

Se lupaus on pakko pitää.
Kavereiden takia, niitä on enää niin vähän ketkä oikeasti välittää.

Silti kaikki on niin vaikeaa.
Tuntuu että olisi helpompaa antaa periksi.
Aivan kuin elämällä olisi jotain henkilökohtaista minua vastaan.

Miten yhden pienen ihmisen elämä voi mennä näin?
Mitä olen tehnyt väärin?
Olenko oikeasti ansainnut tämän kaiken?

Jos niin on, mitä voin tehdä hyvittääkseni kaiken?

Haluan elää onnellista elämää niinkuin muutkin.
Haluan aamuisin ajatella ensimmäisenä "Mitä kivaa tänään taas tapahtuukaan?" en sitä että "Mitähän tänään taas menee pieleen?"

Tai ehkä minun ei vain ole tarkoitus elää tätä elämää.