> Sytkäri kadoksissa <

"Mitäh?!" Amalia henkäisi. Hänen äitinsä nyökkäsi toistamiseen. James oli innosta soikeana. Amaliaa ajatus hieman epäilytti, mutta hän ei halunnut tuottaa veljelleen pettymystä. "Okei, kivaa." hän vastasi hymyillen. "Koska lähtään?" James kysyi. "Ylihuomenna, siskoni Jennifer tulee meitä Nairobin lentokentälle vastaan." Helen sanoi.
"Mutta nyt, menääkän nukkumaan, huomenna pitää käydä kotona pakkaamassa tavarat." Helen patisti lapsensa nukkumaan.
James ja Amalia nukkuivat vierashuoneen parisängyssä. "Ihan älyttömän kivaa mennä Afrikkaa!" James hehkutti. "Onhan se aika kivaa." Amalia hymyili. "Mut huomen pitää pakata paljon, käy nukkumaan nyt." hän kehotti veljeään. "Juu, öitä." James sanoi ja sulki silmänsä. "Öitä." Amalia sanoi ja sulki silmänsä.

"Amalia, herää, lähtää käymää kotona!!" James hihkui tönien Amaliaa hereille. Hölmistyneenä tyttö räpytti rähmäisiä silmiään ja nousi istumaan.
Pian he olivat jo matkalla talolleen.
Edellisen päivän tapahtumat palasivat kaikkien mieleen, hiljaisuus kertoi siitä. "Tässä teille matkalaukut." Helen sanoi hymyillen ja heitti molemmille lapsilleen kaksi matkalaukkua. Molemmat menivät huoneisiinsa pakkaamaan vaatteitaan ja muita tärkeitä tavaroita.
"Kauan myä ollaa siellä?" Amalia kysyi äidiltään. "En tiedä vielä..." Helen sanoi hiljaa.
Pian Amalialla ja Jamesilla oli molemmilla kaksi matkalaukullista tavaraa, Helenillä neljä.
"Mennään takaisin Isabellin luokse." Helen hymyili.
Pian he olivat taas mummonsa talolla. Hän oli tehnyt ruokaa, ja ihana tuoksu leijali eteiseen. "Nälkä!" James ulvaisi ja juoksi keittiöön. Amalia naurahti ja istahti veljensä viereen ruokapöytään. Amalia oli pian syönyt jo kyllikseen. "Saanko köydä kävelemässä Walterin kanssa?" Amalia kysyi. "Käy toki." Isabell hymyili lempeästi.

Amalia laittoi hihnan Walterin kaulaan, ja lähti kävelemään kohti metsää sen kanssa. Walter nuuski joka paikkaa, ja nosti jalkaansa melkein kaikkien puiden juurella.
Pian metsän reuna näkyi, ja Amalia käveli kaupungissa Walterin kanssa. Hän kaivoi taskustaan yhden tupakan ja etsi kuumeisesti sytkäriä. "Ei p**se!" hän huokaisi kun ei löytänyt sytytintä mistään. Hän huomasi kauempana jotain nuorisoa, jotka polttivat tupakkaa. "Poskeen... No aivan sama." hän huokaisi, keräsi ujona tyttönä rohkeutensa ja käveli kohti nuoria. "Ei teillä olis tulta heittää?" hän kysyi varovasti. Komea poika kääntyi hymyillen hänen puoleensa. "Onhan mulla." hän sanoi ja ojensi sytkärin. Amalia yritti sytyttää tupakkaa, mutta aina kun hän sai liekin palamaan, se sammui melkein heti. "Ei ole minun päiväni tänään..." hän manasi. "Anna miä sytytän." poika naurahti. "Kiitos." Amalia hymyili punastuneena ja veti pitkät sauhut. "Tekeepäs terää..." hän mietti itsekseen. "Mistäs noin sulonen tyttö tulee?" poika kysyi. Amalia punastui toistamiseen. "Redberry streetiltä..." hän sanoi vaisusti. Poika hymyili. Amalia alkoi kävellä Walterin kanssa takaisin kohti metsän reunaa. Jonkin aikaa käveltyään hän kuuli juoksu askelia. "Oota!" kuului tuttu ääni hänen takaansa. "Sulta putos tää." äskeinen poika sanoi hymyili hieman hengästyneenä ja ojensi Amalian käsineen. "Ai, kiitos." Amalia hymyili ujosti. "Ei mitää, mikä sin nimi on?" poika kysyi. "Amalia." Amalia vastasi hiljaa. "Nätti nimi, miä oon Jeff." poika sanoi ja pöyhi tuuheita hiuksiaan. "Kiva nimi sekin." Amalia hymyili.
He kävelivät eteenpäin metsässä. Aurinko paistoi kauniisti puiden välistä, ja se korosti lehtien kirkkaita värejä entisestään. Pian he tulivat kaatuneen puunrungon luokse. Jeff kaivoi askin taskustaan ja laittoi tupakan huuleensa. "Haluatko siä?" hän kysyi Amalialta. Amalia nyökkäsi varovasti ja laittoi pojan tarjoaman tupakan suuhunsa. Jeff antoi Amalialle tulta ja sytytti sitten oman tupakkansa. Amalia pumppasi tupakkaa Walterin nuuskiessa tarkasti pientä pusikkoa. "Et oo tainnu polttaa vähää aikaa?" Jeff kysyi. "En juu, en oo oikein ehtiny." Amalia sanoi. "Muuten... Tää on ehkä vähän noloa, mut miä poltan vaan ton porukan takia, ajattelin jos haluisit nää...?" Jeff kysyi ojentaen askia, mistä oli poltettu kolme tupakkaa. "Ei sin tartte." Amalia sanoi ujosti. "Eiku ota vaan." Jeff hymyili. "No kiitos ihan älyttömästi, lähtää huomenna Afrikkaa, sieltä on ehkä vähän vaikeampi saada tupakkaa." Amalia hymähti. "Lähette minne?!" Jeff äimistyi. "Afrikkaan, min tädin luokse..." Amalia sanoi. "Oletteko kauanki?" Jeff kysyi hieman pettyneen kuuloisena. "En tiiä yhtää." Amalia vastasi. "Tota, täs on min puhelin numero, soita vaikka joskus?" Jeff pyysi hymyillen. "Juu..." Amalia hymyili ja laittoi lapun taskuunsa. "Mut min pitää mennä nyt, hei hei." Jeff sanoi ja lähti kävelemään tulosuuntaansa. "Heippa." Amalia huokaisi ja lähti kävelemään takaisin mummonsa talolle.

"Sinähän pitkän lenkin kiersit!" Helen huusi vilkuttaen pihalta. "Juu!" Amalia huusi vastaukseksi. "Hyvä että tulit, James on aika huonolla tuulella." Helen jatkoi. "Okei, juu, menen sen luokse." Amalia sanoi tietäen jo mikä hänen veljeään vaivasi.
"V**TU!!" kuului sisältä. "James tänne!" Amalia karjaisi kuin jossakin armeijassa. Poika tuli vihaisen näköisenä hänen luokseen. "Nyt lähtää kävelylle!" Amalia jatkoi. "Miks?!" James nurisi. "Ala tulla!!" Amalia karjaisi. James kiskaisi kengät jalkoihinsa ja takin päälleen ja seurasi siskoaan.
"Käyää kävelyllä." Amalia huikkasi äidilleen joka nyökkäsi vastaukseksi. Sisarukset menivät metsään suuren kiven päälle. "Tossa on, ota äläkä kiehu, onhan sulla sytkäri?" Amalia kysyi tarjotessaan veljelleen tupakan. "On on! Mistä nää sait?" poika kysyi kuin eri ihminen. "Saimpahan vain." Amalia virnisti. Sisarukset polttivat tupakat rauhassa kivellä istuen. "Näitä pitää säästää, koska Afrikas ei välttämättä ole ihan niin helppo saada tupakkaa, mul on kyl niksapurkkaa, mut ei sekä nyt ikuisuuksii riitä." Amalia selosti veljelleen.
Pian sisarukset olivat taas takaisin mummollansa.

"Iltapalalle ja nukkumaan, huomenna aikanen herätys!" Helen kuulutti ja ohjasi lapsensa keittiöön. Lapset söivät paahtoleipiä ja joivat monta lasillista kaakaota. Sen jälkeen he menivät pesemään hampaansa ja sitten nukkumaan.
"Huomen sit lähtää." James sanoi sängyssä. "Niin tehää." Amalia sanoi. "Nuku nyt nii jaksat katella maisemia lentokoneessa." Amalia jatkoi. "Juu, hyvää yötä paras sisko." James sanoi. "Hyvää yötä paras veli." tyttö vastasi hymyillen.