-Bilsaa. Mitä siä etit? Nikita kummasteli. -Mun kännykkää! Herdinia tuhahti hermostuneesti. -Mikäs toi on? Nikita kysyi kikattaen ja osoitti maahan. -Samperi! herdinia murahti ja nosti kännykkänsä maasta. Samassa kello taas soi, joten Herdinia ja Nikita kiiruhtivat sisälle. Tunnin alku oli riehakas niin kuin aina. Kun opettaja saapui, pojat kiiruhtivat paikoilleen, mutta hälinä ei loppunut. Opettaja kertoi kasvien anatomiasta, mikä ei jaksanut Herdiniaa oikein kiinnostaa. Harold, tai ni, herra Eastrit, kuten häntä puhuteltiin, katseli tuimasti ympäri luokkaa ja sai hälinän rauhoittumaan hetkeksi. -Tämä on kukan emi, tiedättekö mikä tämä on? herra Eastrit kysyi osoittaen karttakepillään kuvaa. -Henrik. opettaja antoi puheenvuoron. -Se on hede. Henrik, joka oli luokan neropatti vastasi. -Aivain oikein. hera Eastrit kehui. -Ope? eräs rakkarusakin pojista kysyi. -Niin mikä? herra Eastrit kysyi tiukasti. -Oho joo... Herra Eastrit. poika muisti. -Niin, mitä Bran? opettaja murisi kyllästyneen kuuloisena. -Matty häiritsee mua. Bran valitti. Herdinian luokan pojista oli äärimmäisen kivaa päästellä ruumiin änniä ja syytellä tästä toisiaan. He keksivät mitä naurettavimpia syitä kaipuroida toisistaan opettajalle.
-Matty, sinä voit lopettaa häiritsemisen, ja Bran, älä valita turhasta. herra Eastrit ärähti pojille. Hän kertoi vielä jotakin kaikenmaailman tähkistä, norkoista ja tertuista, kunnes kello soi ja kaikki ryntäsivät taas välitunnille. Koulu mateli vauhdillaan ja viimein kello oli kaksi. -Ihanaa! Pääsen teille! Herdinia hyppeli kiljahdellen koulun pihalla. -Ei se nyt noin hieno juttu ole! Eihän siitä ole ku viikko. Nikita naureskeli ystävälleen. -Nii, mut hei, viikko on pitkä aika. Herdinia naureskeli. Hän oli kuin eri ihminen koulusta päästyään. -Nii, ja siä haluat nähä ne Sevinan munat. Nikita hymyili. Sevina oli Nikitan leopradigekko, joka oli saanut 5 munaa jonkin aikaa sitten. -Nii just! Herdinia innostui. Pian tytöt olivat Nikitan pihalla. Nikitan talo oli kaunis vaaleansininen omakoti talo, jossa oli kaunis, hyvin hoidettu, iso piha. Kun tytöt astuivat sisälle, Nikitan koira Dixon tervehti heitä innoissaan. -Moi poika! Herdinia tervehti nuorta samojedin koira urosta, joka heilutti valkoista pörröhäntäänsä. -Tules käymään pihalla! Nikita kutui koiraansa, joka kimposi pihalle kuin valkoinen salama. Kun Dixon oli riehunut aikansa, Nikita kutsui sen sisään ja he kipusivat Herdinian kanssa yläkertaan Nikitan huoneeseen. -Moi, pitkästä aikaa Aple! Herdinia hihkui ja kyykistyi rusteenruskean rex kanin häkin viereen. -No ei siitä nyt oikeesti niin kauaa ole! Nikita naurahti ja nosti Herdinialle kanin syliin. -Näitä voit antaa sille. Nikita neuvoi ystäväänsä ja antoi tälle nipun voikukan lehtiä. Samassa Herdinian silmät sumenivat ja hän putosi maahan kuin räsynukke...

Ja lisää jälleen kolmen päivän kuluttua. ^^'